Kuuletko kohinan simpukankuoressa?

On nyt pimeää! Aurinko laskee kotiseudullani jo ennen klo 16 jättäen kipeästi kaipaamani päivänvalon vähiin. Aurinko herättelee huomaamaan värit sellaisena kuin ne ovat. Herkät sävyt löytävät toisensa vain päivänvalossa. Sähkövalojen keinotekoinen kajo ei anna kuvissakaan oikeutta helmien todelliselle kauneudelle. Kuvaankin koruni mieluiten aamupäivän lempeässä valossa kuin loisteputkien hyrinässä.

Helmirasian pohjalta kaivautui esiin suuri Tiger ebony -puinen helmi, joka löysi parikseen aitoja simpukoita, afrikkalaista kierrätyslasia, intialaisia lasihelmiä ja käsintehtyä keramiikkaa. Miten ihanaa olisi käyskennellä tämä kaulalla lempeän meren huuhtoessa laiskasti maininkejaan valkoiseen rantahiekkaan. Jossain etäisyydessä, kahden sinen yhtymäkodassa keskellä horisonttia, näkyisi hyvään päivään väsynyt aurinko, joka vielä illan viimeisillä säteilläänkin lämmittäisi syyssateista nuutuneita hartioitani. Huokaus.

Ja niin syntyi Etelämeri.

Aino-Amanta Facebookissa