Sitä kuvittelisi, että syksyn sateet ja hämärä vievät voimia. Lopettavat aktiivisen aherruksen ja sulkevat luovuuden lippaan. Väsyttävät, nuuduttavat pitkän pimeän talviuneen. Niin. Mutta minulla on toisin - rakastan syksyä.
Kun tuuli kieputtaa pihakoivun keltalehdet ovisyvennykseen, alkaa sisälläni lämmetä ajatus uudesta. Huurteisen pihatien kivet, syysauringon kajo lehdettömässä horisontissa ja myrskytuulinen maanantai muuntuvat mielessäni unelmiksi, joista korut syntyvät. Niinpä istun iltaa työhuoneessani kellervän valon alla ja annan sydämeeni tallentuneiden hetkien tulla esiin, helmi kerrallaan.
Elokuun ilta -rannekoruun lennähti kesän viimeinen perhonen. Pimentyvien iltojen valossa värit häilyvät hopeaan ja harmaan eri sävyihin.
Elokuun ilta -korvakoruissa loistavat vienosti vihreänharmaat kristallit. Metalliosat hopeoitua korumetallia.
Elokuun ilta -setissä akaatti-perhonen, käsintehtyjä lamppulasihelmiä, kristallilasia ja hopeoitua korumetallia.
Iltataivaan roosa valo värjäsi Unelmia-korusetin. Kristallilasia, south sea -helmiä sekä tsekkiläisiä lasihelmiä. Hopeoiduissa metalliosissa tuikkivat pienet lasikristallit.
Kuinka kaunis jäätynyt maa onkaan! Huurteinen soratie kirkkaasti aamuauringossa loistavine jäälampineen muuntui Ensilumi-korusetiksi. Materiaaleina käytin aallokossa hioutuneita rantakiviä, vuorikristallia, makeanveden helmiä ja hopeoitua korumetallia.
