lauantai 10. joulukuuta 2011

Jotain vanhaa, jotain uutta

Olen aivan varma, että edellisessä elämässäni olin 1900-luvun alun nuori nainen, joka sai nähdä tuoreeltaan jugend-ajan taiteen mestariteoksia ja arkkitehtuuria matkatessaan Euroopan suurissa kaupungeissa. Niin tutuilta tuntuvat Wienin katunäkymät, Prahan kunnantalon salit tai vaikkapa eräs taiteilijakoti Kirkkonummella.

Wienissä sijaitseva Secession-rakennus oli pitkään unelmakohteideni listalla, kunnes sain vierailla siellä kesällä 2008. Samalla matkalla seisoin hetkiseltä tuntuneen tunnin tämän teoksen edessä ja kyynelehdin. Niin uskomatonta oli saada nähdä Gustav Klimtin mestarillinen maalaus, etten tahtonut menettää siitä yhtään kohtaa, vaan ahmin silmilläni työn energiaa - värejä, tekstuureja, valoa. Tuo energia kumpuaa sisältäni aina uudestaan, kun muistelen tapahtunutta. Mikä voima taiteella onkaan!

Suosittelen virtuaalimatkaa Gustav Klimtin maailmaan seuraaville sivuille: http://www.iklimt.com/

Haaveilen palaavani noihin elämyksellisiin maisemiin vielä kerran, mutta sitä ennen ammennan muistoja esiin. Viimeaikoina on syntynyt monta vintage-henkistä korusettiä ja monta ideaa on vielä sisimmässäni odottelemassa.


Anemone-setin kapusseissa on upeita anemonioita. Kukka on kiehtonut minua jo lapsuudesta asti. Muistan sen useista kiiltokuvista, joita tyttösenä keräilin. Vintage-kapussit ovat muovia, punaiset helmet kristallilasia ja setin metalliosat antiikkipronssista korumetallia.



La Vie en Rose -setissä tuntuu Edith Piafin säröinen, unohtumaton sointi. Hennon roosa yhdistyy jämäkkiin metalliosiin, kuin esikuvassaan karhean voimakas ääni herkkään ja hauraaseen naiseen. Roosat ruusut ovat muovia, helmet kissansilmälasia ja metalliosat antiikipronssista korumetallia.



Sulottaret-setin valkoiset ruusut ovat saaneet parikseen kristallilasia ja antiikkipronssista korumetallia.